perjantai 7. elokuuta 2020

Ruohonjuurisarjakuvaa tekemässä

Tällä kertaa kirjoitukseni ei käsittele lukukokemuksiani sarjakuvan parissa, vaan poikkeuksellisesti sarjakuvan tekemistä. En yleensä itse tee sarjakuvia, vaikka piirtäminen on ollut on/off-tyyppisesti tärkeä osa elämääni lapsesta saakka. Heinäkuun viimeisellä viikolla osallistuin kuitenkin etänä järjestettyyn ruohonjuurisarjakuvien työpajaan, jonka vetivät Johanna Rojola ja Sanna Hukkanen. Työpaja oli osa Nordic Summer Universityn opintopiiriä, jonka aiheena oli tänä kesänä sarjakuvat poikkeusaikana.

Zoom-yhteyden kautta järjestetyssä työpajassa saimme ensin kuulla Rojolan ja Hukkasen ajatuksia ruohonjuurisarjakuvien tekemisestä ja niiden käytöstä kansalaisaktivismin muotona. Formaatti, johon työpajassa tutustuimme, on Maailman sarjakuvat-yhdistyksen kehittämä 4-ruutuinen sarjakuva, jonka päätehtävänä on välittää viesti mahdollisimman selkeässä muodossa. Formaatti on kehitetty yhteistyössä intialaisten, tansanialaisten, mozambiklaisten ja suomalaisten toimijoiden kanssa, ja sitä on käytetty kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä erilaisissa kampanjoissa ja työpajoissa.

Ruohonjuurisarjakuvan ideana on se, että sarjakuvien tekijät eivät ole ammattitaiteilijoita, vaan paikallisten yhteisöjen jäseniä, jotka haluavat saada viestinsä kuuluviin ja näkyviin. Tärkeintä ruohonjuurisarjakuvaa tehdessä on päästä eroon ajatuksesta, että sarjakuvan tekemisen edellytyksenä olisi hyvä piirustustaito. Rojolan ja Hukkasen mukaan riittää, että kynä pysyy kädessä ja tekijällä on jotain sanottavaa.

Työpaja alkoi Rojolan ja Hukkasen luennolla, jolla tutustuimme ruohonjuurisarjakuvan perusteisiin. Tämän jälkeen saimme tehtäväksi ideoida ja toteuttaa oman sarjakuvamme. Aikaa projektille oli vain muutama päivä, mutta ideointi lähti mukavasti liikkeelle pienryhmäkeskustelujen avulla. Monille osallistujille päällimmäiseksi nousi ajatus käsitellä joko koronaan tai terveyteen liittyviä aiheita, mutta lopulta valmiiden töiden aiheet vaihtelivat kommunikaatiohaasteista yhteistyöhön urheilujärjestöjen ja kansalaisaktivistien välillä.

Sarjakuvan ideoimista ja hiomista valmiiksi työksi ohjasivat neljä tärkeää peruspilaria: 1) aihe: mitä sarjakuva käsittelee? 2) kohderyhmä: ketä puhuttelemaan sarjakuva on suunnattu? 3) teema: millaisiin laajempiin asiakokonaisuuksiin sarjakuvan aihe liittyy? 4) sanoma: minkä viestin haluat sarjakuvallasi välittää? Vaikka sarjakuvan tekeminen näiden neljän peruspilarin avulla tuntui aluksi haastavalta, kysymykset tukivat sarjakuvan ideoimista hyvin. Ne ohjasivat yksinkertaistamaan alkuperäistä suunnitelmaa, sillä lopputuloksen oli tarkoitus olla mahdollisimman yksiselitteinen ja tehokas. Aihe ja teema muistuttavat toisiaan, mutta aihetta voi ajatella konkreettisena fokuksena siinä, missä teema on laajempi ja abstraktimpi. Sarjakuvan teemana voisi olla esimerkiksi "HIV-virus ja terveys", jolloin tarkempi aihe voisi olla vaikkapa "HIV-testit viruksen leviämisen estäjinä". Tällöin viestinä voisi olla "mene testeihin" ja viesti suunnattaisiin vaikkapa opiskelijoille tai muulle halutulle kohderyhmälle.

Ruohonjuurisarjakuva on nimenomaan viestintää, ei moniselitteistä taidetta. Tämä mielessä tein omasta sarjakuvastani useamman käsikirjoituksen ja sain siitä palautetta pienryhmältä ja opettajilta. Aiheen, kohderyhmän, teeman ja sanoman lisäksi pohdin paljon sitä, miten toteutan sarjakuvan niin, että kuvan ja sanan tasapaino olisi viestin välittymisen kannalta tehokas enkä esimerkiksi tyytyisi selittämään kaikkea sanallisesti ja jättäisi kuvia vain kuvittamaan jo sanottua. Tähän saimme onneksi opettajilta paljon konkreettisia vinkkejä esimerkiksi henkilöiden ilmeiden ja kehonkielen hyödyntämisestä kerronnan keinona. Maailman sarjakuvat ry:n sivuilla on hyviä materiaaleja ruohonjuurisarjakuvien perusteiden opetteluun ja myös oman työpajan pitämiseen.

Ensimmäisessä käsikirjoituksessani sorruin kertomaan samat asiat kuvin ja sanoin. Lisäksi otsikkoni oli liian pitkä ja sarjakuvaa selittävä. Kuvat olivat tässä vaiheessa pelkistettyjä, sillä käsikirjoitusvaiheessa ei mennä vielä piirroksellisiin yksityiskohtiin. Tärkeintä on saada toimimaan sarjakuvan sanoma. Käsikirjoituksen koko oli tässä vaiheessa A5 eli puolet A4-arkista.
Valmiissa sarjakuvassa ruudut ovat hieman eri järjestyksessä, otsikko on muuttunut, ruutuihin on ilmestynyt yksityiskohtia ja sarjakuva on tussattu lisäten jokaiseen ruutuun visuaalisuutta tehostavia kontrasteja. Lisäksi teksti on tekstattu mahdollisimman selkeästi. Valmis työ on A3-kokoinen, sillä ruohonjuurisarjakuvien on usein tarkoitus olla esillä julistemuodossa. Julistemuoto asettaa vaatimuksia sekä piirtämiselle että tekstaamiselle.

Valmis sarjakuvani syntyi omakohtaisen elämäntilanteen inspiroimalle ajatukselle kontrollin menettämisestä. Sarjakuva on suunnattu vertaistueksi muille raskaana oleville naisille ja heidän läheisilleen, mutta poikkeusoloissa kontrollin menettämisen tunne on varmasti laajemminkin ihmisiä koskettava asia. Olen tyytyväinen siitä, että tiiviin työpajan aikana ehdimme käydä läpi koko prosessin sarjakuvan ideoimisesta valmiiksi lopputuotteeksi asti. Lisäksi keskustelimme siitä, miten tekemämme sarjakuvat tavoittaisivat parhaiten kohderyhmänsä eli mitkä ovat niitä fyysisiä ja digitaalisia kanavia, joilla tekemiämme sarjakuvia voisi levittää. Työryhmä oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen, opettavainen ja rohkaiseva, sillä se lisäsi vakuuttuneisuuttani sarjakuvan voimasta tarinankerronnan ja viestinnän välineenä. Samalla se antoi luottoa ja työvälineitä sarjakuvien toteuttamiseen niiden lukemisen rinnalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti