Tällä kertaa
kirjoitukseni ei käsittele lukukokemuksiani sarjakuvan parissa, vaan poikkeuksellisesti
sarjakuvan tekemistä. En yleensä itse tee sarjakuvia, vaikka piirtäminen on
ollut on/off-tyyppisesti tärkeä osa elämääni lapsesta saakka. Heinäkuun viimeisellä
viikolla osallistuin kuitenkin etänä järjestettyyn ruohonjuurisarjakuvien
työpajaan, jonka vetivät Johanna Rojola ja Sanna Hukkanen. Työpaja oli osa
Nordic Summer Universityn opintopiiriä, jonka aiheena oli tänä kesänä sarjakuvat poikkeusaikana.
Zoom-yhteyden
kautta järjestetyssä työpajassa saimme ensin kuulla Rojolan ja Hukkasen
ajatuksia ruohonjuurisarjakuvien tekemisestä ja niiden käytöstä kansalaisaktivismin
muotona. Formaatti, johon työpajassa tutustuimme, on Maailman sarjakuvat-yhdistyksen kehittämä 4-ruutuinen sarjakuva, jonka päätehtävänä on välittää
viesti mahdollisimman selkeässä muodossa. Formaatti on kehitetty yhteistyössä
intialaisten, tansanialaisten, mozambiklaisten ja suomalaisten toimijoiden
kanssa, ja sitä on käytetty kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä erilaisissa
kampanjoissa ja työpajoissa.
Ruohonjuurisarjakuvan
ideana on se, että sarjakuvien tekijät eivät ole ammattitaiteilijoita, vaan
paikallisten yhteisöjen jäseniä, jotka haluavat saada viestinsä kuuluviin ja
näkyviin. Tärkeintä ruohonjuurisarjakuvaa tehdessä on päästä eroon ajatuksesta,
että sarjakuvan tekemisen edellytyksenä olisi hyvä piirustustaito. Rojolan ja Hukkasen
mukaan riittää, että kynä pysyy kädessä ja tekijällä on jotain sanottavaa.
Työpaja alkoi
Rojolan ja Hukkasen luennolla, jolla tutustuimme ruohonjuurisarjakuvan
perusteisiin. Tämän jälkeen saimme tehtäväksi ideoida ja toteuttaa oman
sarjakuvamme. Aikaa projektille oli vain muutama päivä, mutta ideointi lähti
mukavasti liikkeelle pienryhmäkeskustelujen avulla. Monille osallistujille
päällimmäiseksi nousi ajatus käsitellä joko koronaan tai terveyteen liittyviä
aiheita, mutta lopulta valmiiden töiden aiheet vaihtelivat kommunikaatiohaasteista
yhteistyöhön urheilujärjestöjen ja kansalaisaktivistien välillä.
Sarjakuvan
ideoimista ja hiomista valmiiksi työksi ohjasivat neljä tärkeää peruspilaria:
1) aihe: mitä sarjakuva käsittelee? 2) kohderyhmä: ketä puhuttelemaan sarjakuva
on suunnattu? 3) teema: millaisiin laajempiin asiakokonaisuuksiin sarjakuvan
aihe liittyy? 4) sanoma: minkä viestin haluat sarjakuvallasi välittää? Vaikka
sarjakuvan tekeminen näiden neljän peruspilarin avulla tuntui aluksi haastavalta,
kysymykset tukivat sarjakuvan ideoimista hyvin. Ne ohjasivat yksinkertaistamaan
alkuperäistä suunnitelmaa, sillä lopputuloksen oli tarkoitus olla
mahdollisimman yksiselitteinen ja tehokas. Aihe ja teema muistuttavat toisiaan, mutta aihetta voi ajatella konkreettisena fokuksena siinä, missä teema on laajempi ja abstraktimpi. Sarjakuvan teemana voisi olla esimerkiksi "HIV-virus ja terveys", jolloin tarkempi aihe voisi olla vaikkapa "HIV-testit viruksen leviämisen estäjinä". Tällöin viestinä voisi olla "mene testeihin" ja viesti suunnattaisiin vaikkapa opiskelijoille tai muulle halutulle kohderyhmälle.
Ruohonjuurisarjakuva
on nimenomaan viestintää, ei moniselitteistä taidetta. Tämä mielessä tein
omasta sarjakuvastani useamman käsikirjoituksen ja sain siitä palautetta
pienryhmältä ja opettajilta. Aiheen, kohderyhmän, teeman ja sanoman lisäksi
pohdin paljon sitä, miten toteutan sarjakuvan niin, että kuvan ja sanan
tasapaino olisi viestin välittymisen kannalta tehokas enkä esimerkiksi tyytyisi
selittämään kaikkea sanallisesti ja jättäisi kuvia vain kuvittamaan jo sanottua.
Tähän saimme onneksi opettajilta paljon konkreettisia vinkkejä esimerkiksi
henkilöiden ilmeiden ja kehonkielen hyödyntämisestä kerronnan keinona. Maailman
sarjakuvat ry:n sivuilla on hyviä materiaaleja ruohonjuurisarjakuvien perusteiden
opetteluun ja myös oman työpajan pitämiseen.
Valmis sarjakuvani
syntyi omakohtaisen elämäntilanteen inspiroimalle ajatukselle kontrollin
menettämisestä. Sarjakuva on suunnattu vertaistueksi muille raskaana oleville
naisille ja heidän läheisilleen, mutta poikkeusoloissa kontrollin menettämisen
tunne on varmasti laajemminkin ihmisiä koskettava asia. Olen tyytyväinen siitä,
että tiiviin työpajan aikana ehdimme käydä läpi koko prosessin sarjakuvan
ideoimisesta valmiiksi lopputuotteeksi asti. Lisäksi keskustelimme siitä, miten
tekemämme sarjakuvat tavoittaisivat parhaiten kohderyhmänsä eli mitkä ovat niitä
fyysisiä ja digitaalisia kanavia, joilla tekemiämme sarjakuvia voisi levittää.
Työryhmä oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen, opettavainen ja rohkaiseva,
sillä se lisäsi vakuuttuneisuuttani sarjakuvan voimasta tarinankerronnan ja
viestinnän välineenä. Samalla se antoi luottoa ja työvälineitä sarjakuvien
toteuttamiseen niiden lukemisen rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti