Mariko Tamakin
käsikirjoittama ja Jillian Tamakin piirtämä This One Summer (2014, First Second) on täydellinen kesäsarjakuva.
Ensinnäkin sarjakuva on tarpeeksi paksu, jotta se tarjoaa luettavaa pitkän ja
rentouttavan kesäpäivän ajaksi ja toisaalta se ei ole liian paksu, jotta
lukeminen esimerkiksi aurinkotuolissa tai nurmikolla maatessa kävisi fyysisesti
epämukavaksi.
Suurin syy teoksen
ihanuudelle ja kesään sopivuudelle on kuitenkin sen kesäkuvauksessa. Tarina
kertoo Rosesta, varhaisteini-ikäisestä päähenkilöstä, joka matkustaa
vanhempiensa kanssa jokavuotiselle kesälomareissulle. Mökkinaapurissa odottaa
puolitoista vuotta nuorempi kesäkaveri Windy, jonka kanssa Rose käyttää
kesälomapäivät parhaalla mahdollisella tavalla: uimalla, kauhuelokuvia katsoen
ja karkkia syöden. Rosen ja Windyn mielenkiinnon kohteet ovat kuitenkin erkaantuneet toisistaan sitten edellisen kesän: siinä missä Windy haluaisi vielä palata vanhoihin
leikkeihin, ovat ne Rosen mielestä jo hieman lapsellisia.
Vanhoja leikkejä
enemmän Rosea kiinnostaa kesäkylän ainoassa kaupassa työskentelevä Dunc, johon hän
yrittää ujosti mutta päättäväisesti tehdä vaikutuksen. Yksi yritys pojan mielenkiinnon herättämiseksi on esimerkiksi K-18-kauhuelokuvien vuokraaminen kaupan kokoelmista. Siinä
missä Tappajahai ei aiheita tytöissä kovin suuria kauhunväristyksiä, on
Teksasin moottorisahamurhaaja heille kuitenkin liikaa. Pelkoa ei kuitenkaan
sovi tunnustaa useita vuosia vanhemmalle Duncille tai tämän kavereille.
![]() |
Kun Teksasin moottorisahamurhaaja on tytöille liian pelottava, kääntyy keskustelu paikallisten nuorten puheesta poimittuun oraalisuuteen ja sen merkityksiin (Tamaki & Tamaki 2014, 63). |
Paikallisen nuorisoporukan
touhuja sivusta seuraavat tytöt pääsevät jyvälle pikkupaikkakunnan jännitteistä ja samalla tulevat pohtineeksi nuorten aikuisten maailmaan liittyviä asioita, kuten seksuaalisuutta. Dunc osoittautuu melko keskenkasvuiseksi suhteessaan naisiin, mutta etenkään Rose
ei osaa nähdä tätä puutteena, vaan ihailunkaipuussaan sortuu itsekin
ajattelemaan naisista halveksuvalla tavalla. Halveksuntaan on suurena syynä
myös Rosen vaikea suhde äitiinsä Aliceen, joka ei kesälomasta huolimatta osaa rentoutua,
vaan riitelee alituisesti Rosen isän kanssa. Taustalla kummittelee käsittelemättä
jäänyt trauma, jossa Rosen jälkeen toivottua perheenlisäystä ei ole yrittämisestä
huolimatta ilmaantunut. Hartaasti odotettu raskaus päättyi keskenmenoon juuri edellisenä kesänä ja vieläpä samaisella kesämökillä. Tyttärelleen Alice ei ole osannut asiasta kertoa, ja teoksessa tulee hyvin esille se, miten aikuisten käsittelemättömät asiat vaikuttavat lapsiin. Paetakseen vanhempiensa välillä vallitsevaa jännitettä
Rose suuntaa mielenkiintonsa paikallisten nuorten välisiin skismoihin ja
tarjoilee auliisti mielipiteitään esimerkiksi paikallisten nuorten naisten seksuaalimoraalista.
Jillian Tamaki on
taiturimainen piirtäjä, jonka käsissä kesäinen luonto ja nuorten tyttöjen
välinen ystävyys saavat ympärilleen taianomaisen ja silti uskottavan hohteen.
Kirjan takakannessa niin ikään nuorten sarjakuvia tekevä Svetlana Chmakova kehuu
teosta osuvalla tavalla: ”A rare treasure of a book, like a summer caught and
pressed between the pages.” Kesä kansien väliin vangittuna, totta tosiaan.
Hyvänä kesän tunnelman vangitsijana on pidetty myös
Tove Janssonia ja erityisesti hänen Sommarboken-teostaan (1972). Janssonin ja
Tamakien teosta yhdistää mielestäni hyvin onnistunut lapsen näkökulman esiintuominen.
Janssonilla lapsinäkökulma on isoäitinsä ja isänsä kanssa saarikesää
viettävällä Sophialla, ja teoksessa kuvataan kauniisti etenkin isoäidin ja lapsenlapsen välille muodostuvaa suhdetta. Tamakin teoksessa näkökulma on lapsuuden ja nuoruuden kynnyksellä
olevalla Rosella, jonka tärkeänä heijastinparina toimii ystävä Windy. Teoksia yhdistää myös ainakin omassa luennassani jonkinlainen
lempeys, minkä helposti tulee liittäneeksi kesään. Valoisuus, lämpö ja ruumiin
kautta saatavat aistikokemukset kesän yltiöpäisestä runsaudesta resonoivat ainakin
omissa lukukokemuksissani sekä Janssonin että Tamakien teosten kohdalla.
Vaikka Tamakien
teosta on kehuttu etenkin nuortensarjakuvana, tarjoaa se aikuislukijallekin
paljon ajateltavaa. Ehkä ajatukset värittyvät nostalgian kautta: omien lapsuuskesien
muistelun kautta ja toisaalta ajattelemalla omia varhaisnuoruuden kipukohtia,
kuten ensimmäisiä ihastumisia ja lamaannuttavaa tunnetta, joka syntyy kohdattaessa
aikuisten maailmaan kuuluvat ja aiemmin salaisuuksina pysyneet ongelmat.