Täydellinen kesäsarjakuva

Mariko Tamakin käsikirjoittama ja Jillian Tamakin piirtämä This One Summer (2014, First Second) on täydellinen kesäsarjakuva. Ensinnäkin sarjakuva on tarpeeksi paksu, jotta se tarjoaa luettavaa pitkän ja rentouttavan kesäpäivän ajaksi ja toisaalta se ei ole liian paksu, jotta lukeminen esimerkiksi aurinkotuolissa tai nurmikolla maatessa kävisi fyysisesti epämukavaksi.

Suurin syy teoksen ihanuudelle ja kesään sopivuudelle on kuitenkin sen kesäkuvauksessa. Tarina kertoo Rosesta, varhaisteini-ikäisestä päähenkilöstä, joka matkustaa vanhempiensa kanssa jokavuotiselle kesälomareissulle. Mökkinaapurissa odottaa puolitoista vuotta nuorempi kesäkaveri Windy, jonka kanssa Rose käyttää kesälomapäivät parhaalla mahdollisella tavalla: uimalla, kauhuelokuvia katsoen ja karkkia syöden. Rosen ja Windyn mielenkiinnon kohteet ovat kuitenkin erkaantuneet toisistaan sitten edellisen kesän: siinä missä Windy haluaisi vielä palata vanhoihin leikkeihin, ovat ne Rosen mielestä jo hieman lapsellisia.

Vanhoja leikkejä enemmän Rosea kiinnostaa kesäkylän ainoassa kaupassa työskentelevä Dunc, johon hän yrittää ujosti mutta päättäväisesti tehdä vaikutuksen. Yksi yritys pojan mielenkiinnon herättämiseksi on esimerkiksi K-18-kauhuelokuvien vuokraaminen kaupan kokoelmista. Siinä missä Tappajahai ei aiheita tytöissä kovin suuria kauhunväristyksiä, on Teksasin moottorisahamurhaaja heille kuitenkin liikaa. Pelkoa ei kuitenkaan sovi tunnustaa useita vuosia vanhemmalle Duncille tai tämän kavereille.

Kun Teksasin moottorisahamurhaaja on tytöille liian pelottava, kääntyy keskustelu paikallisten nuorten puheesta poimittuun oraalisuuteen ja sen merkityksiin (Tamaki & Tamaki 2014, 63).

Paikallisen nuorisoporukan touhuja sivusta seuraavat tytöt pääsevät jyvälle pikkupaikkakunnan jännitteistä ja samalla tulevat pohtineeksi nuorten aikuisten maailmaan liittyviä asioita, kuten seksuaalisuutta. Dunc osoittautuu melko keskenkasvuiseksi suhteessaan naisiin, mutta etenkään Rose ei osaa nähdä tätä puutteena, vaan ihailunkaipuussaan sortuu itsekin ajattelemaan naisista halveksuvalla tavalla. Halveksuntaan on suurena syynä myös Rosen vaikea suhde äitiinsä Aliceen, joka ei kesälomasta huolimatta osaa rentoutua, vaan riitelee alituisesti Rosen isän kanssa. Taustalla kummittelee käsittelemättä jäänyt trauma, jossa Rosen jälkeen toivottua perheenlisäystä ei ole yrittämisestä huolimatta ilmaantunut. Hartaasti odotettu raskaus päättyi keskenmenoon juuri edellisenä kesänä ja vieläpä samaisella kesämökillä. Tyttärelleen Alice ei ole osannut asiasta kertoa, ja teoksessa tulee hyvin esille se, miten aikuisten käsittelemättömät asiat vaikuttavat lapsiin. Paetakseen vanhempiensa välillä vallitsevaa jännitettä Rose suuntaa mielenkiintonsa paikallisten nuorten välisiin skismoihin ja tarjoilee auliisti mielipiteitään esimerkiksi paikallisten nuorten naisten seksuaalimoraalista.

Jillian Tamaki on taiturimainen piirtäjä, jonka käsissä kesäinen luonto ja nuorten tyttöjen välinen ystävyys saavat ympärilleen taianomaisen ja silti uskottavan hohteen. Kirjan takakannessa niin ikään nuorten sarjakuvia tekevä Svetlana Chmakova kehuu teosta osuvalla tavalla: ”A rare treasure of a book, like a summer caught and pressed between the pages.” Kesä kansien väliin vangittuna, totta tosiaan.

Hyvänä kesän tunnelman vangitsijana on pidetty myös Tove Janssonia ja erityisesti hänen Sommarboken-teostaan (1972). Janssonin ja Tamakien teosta yhdistää mielestäni hyvin onnistunut lapsen näkökulman esiintuominen. Janssonilla lapsinäkökulma on isoäitinsä ja isänsä kanssa saarikesää viettävällä Sophialla, ja teoksessa kuvataan kauniisti etenkin isoäidin ja lapsenlapsen välille muodostuvaa suhdetta. Tamakin teoksessa näkökulma on lapsuuden ja nuoruuden kynnyksellä olevalla Rosella, jonka tärkeänä heijastinparina toimii ystävä Windy. Teoksia yhdistää myös ainakin omassa luennassani jonkinlainen lempeys, minkä helposti tulee liittäneeksi kesään. Valoisuus, lämpö ja ruumiin kautta saatavat aistikokemukset kesän yltiöpäisestä runsaudesta resonoivat ainakin omissa lukukokemuksissani sekä Janssonin että Tamakien teosten kohdalla.

Vaikka Tamakien teosta on kehuttu etenkin nuortensarjakuvana, tarjoaa se aikuislukijallekin paljon ajateltavaa. Ehkä ajatukset värittyvät nostalgian kautta: omien lapsuuskesien muistelun kautta ja toisaalta ajattelemalla omia varhaisnuoruuden kipukohtia, kuten ensimmäisiä ihastumisia ja lamaannuttavaa tunnetta, joka syntyy kohdattaessa aikuisten maailmaan kuuluvat ja aiemmin salaisuuksina pysyneet ongelmat.