Covid-19-uutisointi
on tänä keväänä täyttänyt tiedotusvälineet ja niitä seuraavien ihmisten arjen. Maailmalta
kantautuu paitsi uutisia myös mitä merkillisimpiä myyttejä siitä, miten virus leviää ja mitkä
keinot tehoavat sen torjumiseen. Samalla, kun joka päivä päivittyvät tilastot
kertovat kuolonuhreista ja sairastuneiden määristä, virussairaudesta toipuvat jakavat
kokemuksiaan paranemiskertomusten muodossa.
Myös sarjakuvaa
on käytetty välineenä uutisoida ja informoida viruksesta, minkä osoittaa Graphic Medicine -sivuston tekemä listaus Covid-19-aiheisista sarjakuvista. Graphic
Medicine on paitsi nettisivusto myös sarjakuvatutkimuksen yksi vilkkaimmista
aloista, jolla tutkitaan sarjakuvaa terveyden, terveystieteiden ja
terveydenhuollon näkökulmista. Alan tunnetuimpiin lukeutuvat tutkijat, kuten
Ian Williams ja Elizabeth El Refaie, ovat tutkimuksissaan osoittaneet, miten sarjakuvien
kuvaa ja sanaa yhdistävä muoto soveltuu välittämään sairastumiseen liittyviä
kokemuksia, jotka syystä tai toisesta voisi olla vaikea sanallistaa. Tällöin
sarjakuva tarjoaa sekä tekijöilleen että lukijoilleen helposti lähestyttävän
keinon käsitellä vaikeita aiheita ja toimii välineenä ymmärtää sairaskokemuksia
paremmin.
Graphic Medicine
-sivuston listauksessa esitellään mm. infosarjakuvia, jotka purkavat yksi
kerrallaan koronaan liittyviä myyttejä, kuten vaikkapa sitä, että antibiootit
tai valkaisuaine auttaisivat virussairauden hoidossa (Whit Taylor & Allyson Shwed: COVID-19 Myths, Debunked). Listauksesta löytyy myös lapsille tarkoitettua
infosarjakuvaa, joissa myyttejä puretaan lapsilukijan näkökulma huomioiden (Malaka Gharib: Just For Kids: A Comic Exploring the New Coronavirus).
Tämänkaltaisia
infosarjakuvia on julkaistu suurissa sanomalehdissä, kuten The Washington
Postissa ja ABC Newsin FiveThirtyEight-sivustolla, mutta myös terveysviranomaiset
ovat julkaisseet sarjakuvia omilla sivuillaan. Uutissivusto NPR julkaisee lääkäri ja sarjakuvataiteilija Grace Farrisin sarjakuvia, joissa käsitellään poikkeusolojen vaikutusta niin työhön kuin perhearkeen. Eräässä sarjakuvassa Farris kuvaa, kuinka amerikkalaiset sairaalat ovat ottaneet tavaksi soittaa jonkin tunnetun kappaleen aina, kun viruksesta parantunut potilas kotiutuu. Hauskan vertailun avulla paljastuu, missä sairaalassa kuullaan Rocky-elokuvan tunnusmusiikki, missä U2:n Beautiful Day.
Siinä missä infosarjakuvat
keskittyvät levittämään faktoja ja korjaamaan ihmisten keskuudessa leviäviä
huhupuheita, tarjoavat omakohtaiset sairas- tai karanteenikertomukset intiimimmän
näköalan pandemian vaikutuksiin yksilöiden elämässä. Yksi vaikuttavimmista
näkemistäni sairaskertomuksista on Jason Chatfieldin sarjakuva covid-19-oireiden
ilmaantumisesta: aluksi taiteilijan flunssana kuittaama tauti etenee, mutta
oireiden paheneminen pakottaa hänet pian tunnustamaan sairastuneensa vakavasti.
Niin ikään
kiinnostavia ovat myös kertomukset siitä, miten jatkaa elämää poikkeusoloista huolimatta.
Sarjakuvia RBT-nimimerkillä tekevä taiteilija kuvaa, millaista on elää Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa, kun virustartuntojen määrä kasvaa jatkuvasti.
Sarjakuvassa nähdään myös viittauksia suomalaiseen musiikkiin, ja innostuksissani
tekemäni googlailun jälkeen RBT paljastuukin suomalaislähtöiseksi taiteilijaksi.
Hieno viivapiirrostekniikka, josta ei herkkyyttä puutu.
Covid-19-sarjakuvalistaukset
paljastavat sen, että pandemia-aiheisia sarjakuvia tehdään maailmalla paljon ja
eri tarkoituksia varten. Nykyisin tärkeä sarjakuvien välityskanava on
somepalvelu Instagram, josta löytyy esimerkiksi feministitaiteilija Rachael Housen
covid-19-aiheisia sarjakuvia. House kytkee viruspandemiasta tekemänsä huomiot
niin arkielämän havaintoihin kuin poliittisiin ajatuksiin tasa-arvosta, solidaarisuudesta
ja kotimaansa Iso-Britannian päätöksenteosta.
Suomalaisissa
sarjakuvissa pandemia näkyy, kun penkoo hiukan sarjakuvataiteilijoiden blogeja.
Ville Ranta ottaa yleisesti kantaa pandemiaan ja siihen liittyvään poliittiseen
päätöksentekoon laajaa levikkiä nauttivissa pilapiirroksissaan. Viruksen
vaikutuksia henkilökohtaiseen elämäänsä hän avaa sarjakuvablogissaan
Mikä mua kiinnostaa eniten, jossa hän purkaa esimerkiksi turhautumistaan
siihen, kuinka poikkeusolot ovat pakottaneet perheen viettämään tiiviisti aikaa
yhdessä. Tiitu Takalo puolestaan tarjoilee sarjakuvablogissaan riipaisevan
hauskan (ja samastuttavan) tarinan, jossa taiteilija kipuilee etäyhteydenpitoon tarvittavien teknologioiden, yhteyksien ja tietokoneohjelmien kanssa.
Yksittäisiä
postauksia poikkeusoloista löytyy myös esimerkiksi Tiina M. Vanhapellolta,
Jenna Oldénilta ja Viima Äikkäältä. Blogipostauksia yhdistää usein omakohtainen
pohdinta siitä, millaiseksi arki asettuu korona-aikana ja miten jo olemassa olevien
henkilökohtaisten ongelmien kanssa pärjää, kun olosuhteet ovat muuttuneet. Poikkeusolot
vaikeuttavat esimerkiksi terapiaan pääsyä ja aiheuttavat takapakkia psyykkisessä
hyvinvoinnissa, kun tutut rutiinit puuttuvat ja maailmantilanne ahdistaa. Vanhapellon
postauksessa nousee myös esiin monille sarjakuvataiteilijoille tutuksi tullut
tilanne tältä keväältä: kun Tampere Kuplii eli yksi vuoden tärkeimmistä sarjakuvatapahtumista
peruttiin, peruuntui myös tärkeä mahdollisuus myydä omia sarjakuvia. Omien ja
kanssataiteilijoiden töiden somemarkkinointi onkin ollut tänä keväänä kenties kiivaampaa
kuin koskaan.
Voima-lehden sivuilta voi lukea Kati Kovácsin tekemän sarjakuvan, jossa karnevalisoidaan eristyksen aiheuttamalla kaipuulla, pakottavalla tarpeella päästä kosketuksiin ympäristön ja ihmisten kanssa. Sarjakuvan teksti on teatterintekijä Minna Nurmelinin kynästä. Kovács kertoo Voima-lehden jutussa inspiroituneensa Nurmelinin runosta eikä ihme; runossa korostuu ruumiillisuus, jossa kehon ja maailman kohtauspinta on aistillisten kokemusten välttämätön elinehto. Kovácsin tuotannossa tämä ihmiselon ja -kehon materiaalisuus on hänen teoksiaan yhdistävä piirre.
Lopuksi: jos ihmiskeskeinen näkökulma pandemiaan on alkanut kyllästyttää, niin aina voi yrittää eläytyä virusten rooliin. Humoristisen näkökulman virusten ahdinkoon tarjoilee amerikkalaisen Randall Munroen xkcd-sarjakuva, joka on tunnettu tikku-ukoista ja sarkasmista.
Voima-lehden sivuilta voi lukea Kati Kovácsin tekemän sarjakuvan, jossa karnevalisoidaan eristyksen aiheuttamalla kaipuulla, pakottavalla tarpeella päästä kosketuksiin ympäristön ja ihmisten kanssa. Sarjakuvan teksti on teatterintekijä Minna Nurmelinin kynästä. Kovács kertoo Voima-lehden jutussa inspiroituneensa Nurmelinin runosta eikä ihme; runossa korostuu ruumiillisuus, jossa kehon ja maailman kohtauspinta on aistillisten kokemusten välttämätön elinehto. Kovácsin tuotannossa tämä ihmiselon ja -kehon materiaalisuus on hänen teoksiaan yhdistävä piirre.
Lopuksi: jos ihmiskeskeinen näkökulma pandemiaan on alkanut kyllästyttää, niin aina voi yrittää eläytyä virusten rooliin. Humoristisen näkökulman virusten ahdinkoon tarjoilee amerikkalaisen Randall Munroen xkcd-sarjakuva, joka on tunnettu tikku-ukoista ja sarkasmista.
Hei! Kiitos hyvästä blogista ja kirjoituksesta. Myös Kirjosarjis-blogista löytyy muutama korona-aiheinen sarjakuva https://kirjosarjis.blogspot.com/ samoin Åbo gröna vänsterin blogista https://abogronavanster.com/2020/05/01/hanna-vaatainen-sma-vardagliga-val/ ja https://abogronavanster.com/2020/05/01/hanna-vaatainen-den-storsta-mardrommen/
VastaaPoistaHei Hanna! Mukavaa, että olet löytänyt blogini pariin. Kiitos vinkistä, käyn heti tutustumassa sarjakuviisi!
PoistaHyvä kirjoitus, olenkin odottanut sarjakuvakentän vastausta korona-aiheeseen! Maiju Lahti käyttää tosin nykyään virallista nimeään Viima Äikäs, pisti silmään tällainen asiavirhe.
VastaaPoistaOli mielenkiintoista, jep! Ja innostuin selaamaan näitä laajemmalti ja sama asia pisti silmään.
PoistaHei Niko-P! Kiitos huomiosta, korjaan nimen tekstiin.
PoistaViikko postauksen jälkeen ilmestyi kiinnostava zine täynnä covid-19-aiheisia sarjakuvia. 24 taiteilijaa ja 77 sivua. Digitaalisen zinen voi lunastaa itselleen vapaavalintaisella summalla (min. $5), joka menee hyväntekeväisyyteen. https://gumroad.com/l/MTUNX?fbclid=IwAR0eJsW2EgtKrZXiA-BhoWc-g_mQYR8oGw96E1JMnwh6vKXw9Ay6BM_xv6g
VastaaPoista